perjantai 4. syyskuuta 2015

Pientä kivaa

Minulla ei arki juuri pyhästä eroa. Viikonloppujakaan en erityisemmin odota. Haavaa hoidellaan ja ihmettä odotellaan olipa sitten arki tai pyhä. Itse olen jo vähitellen oppinut elämään päivän kerrallaan epävarmuuden olotilassa. Eteenpäin ei elosta ja olosta ole tietoa. Toisaalta eipä juuri tarvitse suunnitella mitään. Mynkään menee kuitenkin. Pessimisti ei pety.
Mutta, asiaan...


Keittiön tasolle hankin joku aika sitten kivan pienen tarjottimen H&M Homen valikoimasta. Viereen toin ulkoilemasta huonekuusen joka vastoin kaikkea todennäköisyyttä on vieläkin hengissä. Olen sen jo ennen joulua ostanut ja saanut pidettyä hengissä. Ihme!


Tarjottimella pidän salaatteihin lisättäviä siemeniä ja pähkinöitä napsittavaksi silloin kun tuntuu että pitää syödä jotakin.


Viikonloppua vietellään kuten muitakin päiviä. Uudet villasukat jalassa aion lepohetkien lomassa laitella kynttilöitä ja lyhtyjä esille. Nyt on sen aika. Katselen syksyksi kääntyvää maisemaa kirkkaiden ikkunoiden läpi. Kyllä - meidän ikkunat ovat peseytyneet. Ilman minun panostani. Luksusta!

Viikonloppuja toivottelen!

- Mallu -

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Leipää ja leivän päällistä

Yritän välillä kovasti hillitä leivän syöntiäni mutta huonolla menestyksellä. Vaaleita leipiä en juuri syö mutta ruisleipä ja jyväisät leivät ovat heikkous. Kahvileipää syön yleensä vain juhlissa, mieluiten otan leivän kahvin kanssa kotioloissa ja muuallakin. 
Se miksi yritän hiilihydraatteja yleensä välttää juontaa juurensa muinaisesta käynnistäni kuuluisan tohtorin Antti Heikkilän pakeilla selkävaivojeni vuoksi. Silloin tuli esille ajatus siitä että hiilarit ylläpitävät tulehdustilaa kehossa. Olen lukuisia opuksia asiasta lukenut ja eipä käy kieltäminen etteikö siellä totuuden siementä ole. Runsas leivän mättäminen tuntuu vatsassa ja öhöm, myös näkyy...
No, ideaalitilanne olisi siis etten koko hiilareita söisi mutta liha on heikko ja näin sairastelun jatkuessa itsekuri hakusessa.


Viime viikolla kävin ystävän kanssa paikallisessa leipomossa jossa on myös kiva kahvila. Sieltä bongasin mukavan uutuuden, gluteenittoman siemenleivän. En tiedä mikä sen virallinen nimi on. Ostin yhden kokeeksi ja eipä tarvinnut pettyä!


Leipä oli pakattu ja nähtävästi (?) myös paistettu kivassa puisessa rasiassa.


Todella kiva idea! Toki mielessä häivähti että eikö Suomessa tällaista pakkausta osattaisi tehdä mutta taitaa olla kustannuskysymys. Kuitenkin nostan hattua mukavalle pakkaukselle.


Leipä oli mukavan kuohkea ja siemeniä oli sopivasti. Maistui todella hyvälle. Suosittelen lämpimästi!


Leivän päälliseksi olen tänä kesänä innostunut paistamaan uunissa possun ulkofileitä. Maukasta ja ruokaisaa. Otan joskus vain siivun (paksuhkon) lihaa kahvikupposen kaveriksi. Näyttäähän tuo miehellekkin maistuvan kun siihen tahtiin liha hupenee.
Paistamisessa vuokaan tulee aikamoinen määrä nestettä. Olen senkin nykyisin ottanut talteen tai laittanut sen suoraan ruokaan veden tai maidon asemasta. 


Erityisen maistuvaa tulee makaronilaatikosta kun lisään aineet lihan paistamisesta jääneeseen nesteeseen. Lisäksi vielä kasviksia ja uuniin. Tiskiäkin säästyy kun voi samassa astiassa laittaa kypsymään. Kokojyvää käytän kaikissa makaroniruuissa ja kasviksia laitan myös melkein kaikkeen muuhun paitsi kaurapuuroon. 
Enkös olekkin kesän aikana kehkeytynyt melkoiseksi Martaksi? Minäpä se olenkin ihan oikeasti Martta, tosin vain 1 kk vanha untuvikko. Mihinkään en ole vielä päässyt mukaan mutta jo Marttojen lehti on todella hyvä tällaiselle kotinörtille. 

Makoisaa 
ja 
terveellistä 
viikkoa kaikille!

- Mallu -

lauantai 29. elokuuta 2015

Uusi laukku

Minulla on jo pitkään ollut puhelimen ostoslistalla pieni laukku, jossa pitää olla pitkä yli olan menevä hihna. Sellainen johon sopii lompakko (pieni sellainen), puhelin ja avaimet. Olen niitä katsastellut mutta sopivaa ei ole tullut eteen. Kunnes eräässä blogissa esiteltiin tämä laukku ja sitä aikani tutkailtua päädyin sen tilaamaan. 


En ole muuten koskaan laukkua netistä tilannut, nyt riski kannatti ottaa. Merkkituotteiden perään en tunnusta olevani mitenkään erityisen paljon. Ainoastaan laukut ja lompakot ovat jotakin merkkiä. Eivät toki kaikki ja nekin merkkilaukut niitä halvempia merkkejä. Satasia en suostu laukkuun käyttämään. 
Tiger of Sweden merkin laukkuja (eikä mitään muutakaan) minulla ei ole koskaan ollut. Nyt on!


Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan Sulon vieressä. Laukku on nahkainen ja se tuoksuu aivan sellaiselta vanhanaikaiselta kenkäkaupalta, muistatteko? Sulo haistelee tässäkin laukkua...
Useimmiten Guessin laukut on jotenkin käsitelty niin ettei niissä nahka tuoksu perinteiseen malliin.
Laukku on tarkoituksella sen kokoinen että sen saa näppärästi sujautettua myös isompaan kassiin. Hihnan poistamalla siitä saa myös näpäkästi laukun iltamenoihin, vaikkapa matkoilla.


Nahkassa on mukavan näköinen pinta, siihen tykästyin heti saatuani laukun käteeni. 


Laukku on hyvin yksinkertainen ja mitään krumeluureja ei ole. Ehkä eniten minua arveluttivat kullan väriset yksityiskohdat. Silmä on nyt tottunut niihin.


Laukun sisällä on yksi tasku ja ulkopuolella toinen magneetilla sulkeutuva. Ulkopuolella olevaan voisi laittaa vaikkapa puhelimen tai avaimet. Let's see. 

Jospa laukku pääsisi piakkoin "ulkoilemaan" jonnekkin oman eteisen ulkopuolelle.

Seuraavassa jutussa arkista kokkausta ja erään uuden paikallisen leivän esittelyä.

Sateista viikonloppua!

- Mallu -