keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Retromeininkiä

Minulla on aivan uusi läppäri mutta juttu tulee vanhalla koneella sillä pikkuisen on haastetta tuon uuden kanssa. Pitää ensin kaikki kuvat siirtää ulkoiselle kovalevylle turvaan ennen kuin alan opetella niiden siirtämistä uudelle koneelle. Vähän tämä vanha jo yskii mutta kuitenkin toimii, ainakin toistaiseksi. Retrolla siis mennään tässäkin...


Varsinaisena retrona oli tarkoituksena esitellä eräs vintistä jo jokin aika sitten sisälle kulkeutunut tarjoiluvaunu. Sellaisenhan jokainen itseään kunnioittava sisustaja omisti 80 ja 90 lukujen vaihteessa. Meille tämä vaunu tuli ensimmäiseen asuntoon. Silloin(kin) muodissa oli mustavalkoinen sisustus ja kaikenlaista mustaa kalustetta pahaa aavistamatta tulikin hankittua. Ei nimittäin siivousinto ollut silloinkaan mikään mainittava. Vielä kun talouteen kuului koira, jolla oli karvanlähtöaika kaksi kertaa vuodessa, puoli vuotta kerrallaan. 

Muuta niistä vuosista ei ole meillä säilynyt kuin tämä kyseinen tarjoiluvaunu. Se on itse asiassa Lundian malli ja edellinen koiramme Topi tykkäsi kovasti nukkua tuossa alimmalla tasanteella. Sulo ei moisen asian päälle ymmärrä mitään.
Aluksi tämä oli Oulussa tyttären asunnossa mutta hänellä ei ollut tähän nostalgiseen esineeseen minkäänlaista tunnesidettä ja hän sen heivasikin (munalampun kanssa) takaisin kotiin. 


Puhdistelin vaunun muutama viikko sitten ja laitoin ruokailutilaan ikkunan eteen. Mitään muuta funktiota tällä ei vielä ole kuin minun kaipuuni nostalgiaan. Katsotaan mihin se lopulta päätyy.


Toinen nostalginen retro juttu löytyi pienen kotikaupunkini torilta. Sinne oli tuotu eräästä lomakylästä maailman suurin potkuri. Se onkin ollut hieman unohduksissa siellä jo kauan. Muistelen että viettäessämme häitämme kyseisessä lomakylässä vuonna miekka ja kirves, tämä jo siellä oli. Aikoinaan lomakylässä pidettiin potkukelkkailuun MM-kisoja ja siihen aikaan tämä sinne ilmaantui. Kokoa tällä on melkoisesti ja aikuinen ei istuimelle pääse ilman tikkaita tai muuta apua. Kovin on kuitenkin kiva siellä meidän toria valaisemassa!

 

Kyllä olen asuinpaikkani hyvin valinnut sillä meidän kaupunki on julistautunut tonttukaupungiksi jokunen vuosi sitten. Hyväpä täällä on tämmöisen tontun siis asua, omiensa joukossa. Tämä luminen tonttu istuu samaisella torilla missä potkurikin. Mukavaa piristystä tämäkin.


Kaikille lumisesta joulusta haaveileville tiedoksi: täällä tulee lunta niin sakeasti ettei vastarantaa meinaa nähdä. Täällä siis on se paljon puhuttu valkea joulu!

Tonttuterveisin,

- Mallu -

lauantai 13. joulukuuta 2014

Muutosta ilmassa

Blogin ulkoasu on eilen muuttunut uudeksi, kuten varmasti huomasittekin. Pientä viilausta pitää vielä tehdä sillä näkymä on erilainen riippuen millä vempeleellä katsoo. Kuvia olisi tarkoitus jatkossa vaihtaa useammin, vuodenaikojen ja tilanteiden mukaan. Muutakin muutosta täällä on jo tapahtunut.

Aloitin blogin pitämisen 7.9 2012. Yli kaksi vuotta siis olen kertoillut kepoisia asioita arjestani ja elämästäni. Koko ajan mukana on kulkenut Sulo-koira ja käsityöt. 
Meillä on tänä aikana vaihdettu järjestystä, järjestelty kaappeja, kokkailtu ja kuvattu maisemia. Olen myös kertonut ostoksistani ja hyvistä löydöistä. Matkoilleni olette myös päässeet kurkistelemaan. 
Koko blogin pitämisen ajan punaisena lankana on ollut pitää se hyvän mielen tuottajana itselleni ja siinä sivussa muille. Syntyjä syviä en ole pohtinut ja yksityisimmät asiat olen jakanut läheisteni kanssa blogin ulkopuolella. 


Valitettavasti tuota asiaa eivät kaikki ole ymmärtäneet. Blogissa nähty ja luettu on raapaisu elämästäni ja sen syvemmälle ei ole mitään tarkoitusta julkisesti mennä.




Jatkossakin täällä tehdään kotihommia ja sisustellaan. Myös käsitöiden osuus kasvaa entisestään, Suloa unohtamatta.  Maisemia kuvailen myös edelleen ahkerasti.
Arkistosta olen poistanut suurimman osan jutuistani, siis ne henkilökohtaisemmat. Vain käsityö, tuunailu ja Sulon jutut ovat jääneet. 

Blogista pois jäävä osa siirtyy osittain instagrammiin (suloistaelamaa) kuvina ja omaan facebookkiin. Pyytäkää kaveriksi jos ne kiinnostavat. 

Haluan kiittää kaikkia teitä jotka olette kommentoineet juttujani blogiin ja  henkilökohtaisesti myös. Muutamasta on tullut minulle erittäin tärkeitä, vaikka emme ole koskaan edes kaikkien kanssa tavanneet. Toivottavasti jatkossakin pysytte mukana vaikka blogin luonne muuttuu. 

Itse jatkan blogien suurkuluttajana lukemalla edelleen suosikkejani                                     - hyvällä mielellä.


- Mallu -

maanantai 8. joulukuuta 2014

Valoa pimeyteen

Pimeä syksy ja alkutalvi on saanut kaikki kaapeissa ja varastoissa olleet valot kaivautumaan koloistaan ja valaisemaan tätä ankeutta. Parin viime viikon aikana olen niitä vähitellen ripustellut ja laitellut esille. Suurin osa valoista on entisiä, mutta jotakin uutta on sekaan löytynyt.


Kalenterikynttilää ei meillä ole aivan äsken nähty. Nyt löytyi tällainen paksumpi versio joka palaa hitaammin kuin sellainen kapeampi malli.


Kirppikseltä löytyi kolme taloa tähän valokylään, yksi minulla oli jo ennestään. Valoketju on monen monta vuotta vanha ja eräs suosikeistani. Monikäyttöisenä laitoin sen osittain talojen sisälle ja ympärille.


Viime jouluksi hankittu metallinen kuusi valaisee ruokailutilassa. 


Keittiön ikkunoihin laitoin Ikean valokranssit. Nämä toimivat pattereilla ja valaisevat muutaman tunnin kerrallaan, sammuen omia aikojaan. Huomio, meilla OLI lunta muutama aika sitten...


Paikallisessa Tokmannissa oli myynnissä näin kaunis lyhty. Aluksi tarkoitus oli laittaa se ulos mutta en sittenkään raskinut. Eteisessä tämä toimii nyt Sulon valona. Jätän sen päälle kun lähden jossakin käymään niin ei pojun tarvitse pimeässä olla.


Omalla tavallaan valoa pimeyteen toi myös Johanna Kurkelan joulukonsertti kirkossa. Huikea esitys ja mikä tunnelma.
Viime viikolla kävin myös Raskasta Joulua konsertissa ja se loi aivan toisenlaisen tunnelman. Sekin oli kovin mieleeni ja varmisti paikkansa niiden odotettujen traditioiden joukossa.


Olohuoneen ikkunan tähti on sitä uutta osastoa. Kuvassa tähden leikatut pitsikuviot eivät tietenkään erotu. Tämän enempää punaista ei meillä taideta tänä jouluna nähdä. Ehkä joitakin kynttilöitä sentään.


Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä valona pimeydessä on ollut tämä meidän oma armas himatuikku. Tällä hetkellä Sulon selässä on kaksi mojovaa öljylänttiä. Mekaanikko kipaisi sunnuntaina miehen auton alle ja totesi siellä olevan öljyä. Onneksi Sulo kävi vasta trimmauksessa niin tuho ei ole niin pahan näköinen.

Valoisaa mieltä!

- Mallu -