keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kadonnutta terveyttä etsimässä

On kai se uskottava että kun mittarissa on tietty määrä kilometrejä alkaa huoltoväli ja "korjaamokäynnit" kummasti tihentyä. Sama juttu auton kanssa. Erona vaan se että auton saa rahalla uusittua mutta menetettyä terveyttä ei rahallakaan saa takaisin. Yrittänyttä ei laiteta joten kaikkensa pitää antaa terveyden allttareille.


Monta vuotta sitten  tutustuin Antti Heikkilän mielipiteisiin ravinnosta ja sen yhteydestä erilaisiin ongelmiin terveyden kanssa.  Ajoittain olen ruokavaliota noudattanut mutta vaihtelevasti. Monenlaisia ongelmia on viime syksyn jälkeen ilmaantunut joten alkaa olla taas aika palata ruotuun. Gluteeniton ruokavalio minulla on ollut käytössä jo pitkään mutta nyt pitänee nekin jättää pois. Sokereiden kanssa minulla ei ole ongelmia, leivonnaisia en syö mutta karkkia silloin tällöin. Ne pitää nyt karkottaa ruokavaliosta ja korvata marjoilla ja hedelmillä.


Kesällä sairastellessani aloin käyttämään Oriflamen proteiinipitoisia jauheita edistämään kudosten uudistumista. Olen jatkanut näiden käyttöä ja ottanut uusia Wellness-tuotteita käyttöön. Tomaattikeitto on todella herkkua, siihen olen aivan koukussa. Kuumaa vettä vain päälle ja raejuustoa sekaan niin kuuma keitto on valmis. Patukoita kuljetan mukanani käsilaukussa. Helppo ja nopea välipala ja välttyy kiusaukselta ostaa karkkia. Aamulla otan ensimmäisen shake-annoksen ja töissä iltapäivällä seuraavan. Se pitää kivasti nälkää ja verensokeri ei pääse laskemaan. Kotona illalla otan keittoannoksen ja aika usein vielä yhden shaken. Makuja on muitakin kuin suklaa mutta minusta se maistuu parhaimmalta. 
Meidän paikkakunnalla toimii hyvin vireä Wellness-ryhmä, useitakin itse asiassa. Olen mukana yhdessä ja se oli viime syksyn parhaita päätöksiä.



Liikuntaa voisin ilman muuta harrastaa enemmän. Ulkoilu tyssäsi koviin pakkasiin ja sen jälkeen on tullut muita esteitä. Uimahallissa en ole pystynyt käymään iho-ongelmien vuoksi. Kuntosalilla käyn pari kertaa viikossa, useamminkin voisin käydä. Jumppaa ja venyttelyä pitää myös useammin  tehdä kotona. Moni laji ja jumppa kiinnostaisi mutta tällä hetkellä ne eivät onnistu. 

Kaikkea kivaa pitää muistaa puuhata. Elämä ei voi olla vain terveyden fyysistä ylläpitämistä vaan myös sitä muuta kivaa sisältävää. Tapaamisia ystävien kanssa ja leppoisaa kotielämää. Välillä pitää lähteä kauemmaksi kotioloista. Se onnistuu viikonloppuisin ja lomilla.



Lopussa kiitos seisoo :)

- Mallu -

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vierashuone

Meidän talossa on yläkerrassa aulan lisäksi kolme huonetta. Yksi on koko ajan ollut meidän makuuhuone ja toinen isoista huoneista oli aikanaan tyttären huone. Hän ei ole kotona enää vuosiin asunut joten olen jo aiemmin ottanut tilan haltuun ja sisustanut sen oman mieleni mukaan. Välillä huone muuttui minun ompeluhuoneeksi mutta nykyisin se on taas vierashuoneena ja tytön käytössä hänen käydessään kotona. 
Ompeluhuoneen siirryttyä yläkerran kolmanteen huoneeseen piti huonekaluja järjestellä uuteen malliin.


Sänky on aina tässä huoneessa ollut ennenkin, kuten myös kuntopyörä. Aiemmin ei sänky ole ollut tässä kohtaa. Kokeillaan siis sitä jonkin aikaa. 
Olikohan se viime kesä kun maalautin paikallisessa automaalaamossa entisiä miehen työhuoneen kalusteita. Ne olivat niitä Björknäsin kalusteita. Huoneen palauduttua aiempaan asuun siirsin kaikki maalatut kalusteet tänne. Tasot ovat nyt yöpöytinä ja kirjojen ja videoiden säilytyspaikkoina.


Kirjoituspöytä kuuluu samaan sarjaan. Varsinaista funktiota ei tällä pöydällä huoneessa ole, lähinnä laskutasona käytetään. Täytyy kyllä sanoa että valkoiseksi maalattuna pöytä pääsee paremmin oikeuksiinsa tässä huoneessa, tummaa seinää vasten. Voisin käyttää pöytää vaikkapa joulukorttien kirjoitteluun...


Iso Ikean peili jäi tähän huoneeseen ja siellä käyn peilautumassa ommellessani vaatteita naapurihuoneessa. Sulo sieltä vaatehuoneesta kurkistelee. Sinne jäivät myös kankaat ja langat.


Osa kankaista roikkuu oskarin oksan tangoissa. Siitä ne on helposti saatavilla ja eivät unohdu minnekkään laatikon pohjille.


Langat säilytän läpinäkyvissä kannellisissa laatikoissa suojassa pölyltä.


Käsityölehtiä on kerääntynyt myös jonkinlainen arsenaali. Välillä vien yhden kotelon kerrallaan alakertaan ja katsastelen uusia ideoita vanhoista lehdistä. Post It -lappuja vilisee näiden lehtien välissä.


Kirjoja ei niinkään enää tule omaksi ostettua kuin vain harvoin. Katselen niitä kirjastossa.

Tänä viikonloppuna esittelemäni huone toimi vierashuoneena ystäväpariskunnalle.  Ohjelmassa oli illanviettoa täällä meillä ja simulaattorigolfia Vuokatissa. Äsken vasta maltoin purkaa kauniisti pakatun lahjan heiltä. Laitan kuvia tänne sitten kun saan kuvat siirrettyä koneelle.

Ensi viikolta toivon  parin terveyteen liittyvän asian ratkeamista. Ennen kaikkea toivon valoisia päiviä ja piristymistä.  Pikkuisen on viime viikot menneet väsymyksen vallassa.  Ulkoilua pitäisi siis ehdottomasti lisätä. 


Uusi viikko
- vanhat kujeet!

- Mallu -

tiistai 2. helmikuuta 2016

Sulon tavaroita

Kenellekkään meille saapuvalle ei liene epäselvää että talossa on koira. Ovikellon ääneen Sulo vastaa haukkumalla ja ryntää välittömästi ovelle. Juu, ei ole osattu kouluttaa olemaan reagoimatta tulijoihin. Toisaalta täällä maaseudulla on hyvä tietää että joku on tullut pihapiiriin.  
Palloja on myös ulkona ja kesäisin Sulon suuri suosikki frisbee löytyy kuistilta.  Sisällä on sitten omat  lelut ja puruluut pitkin poikin. Palloja unohtamatta.


Kaikkea muutakin Sulon tavaraa meiltä löytyy. Kaikista ei taida armas koiramme hirveästi välittää. Esimerkiksi kampa ja karstat saisivat Sulon mielestä hävitä näkymättömiin. Trimmauksesta Sulo tykkää ja jo sakset nähdessään se innostuu ja juoksee trimmauspöydän viereen. Kunnolliset sakset on aivan must tällaisen koiran kanssa. Molemmat ovat Rose Line -merkkiset ja kullan väriset ostin silloin kun Sulo tuli meille. Harmaat ovat edellisen bichonille, Topille hankitut ja jotenkin käteen paremmin sopivat kuin uudemmat. Myös vasemmalla oleva karsta on hankittu aikoinaan Topille ja siihen palaan aina uudestaan vaikka uudempia on kokeeksi hankittu. Kampa on  myös Topin entinen <3.
Kynsisakset pitäisi laittaa uusiksi. Alkavat olla aika tylsät. Siinä on muuten homma mistä meidän koirat ovat aina tykänneet. Sulo heittäytyy pitkälleen lattialle kun vain näytän kynsisaksia. 


Turkin hoito alkaa pesulla ja nyt minulla on käytössä Bio-Groomin shampoo ja hoitoaine. Pesen Suloa noin kolmen tai neljän viikon välein näin talvisin. Turkki alkaa mennä jotenkin elottomaksi ja suttuisen näköiseksi jos sen pesee liian harvoin. Syksyllä ja muutenkin kuraisilla keleillä pesuja on paljon tiheämpään. Jalkoja ja mahan alustaa pestään silloin monta kertaa päivässä. Viikottaiseen pesuun Super White on turhan voimakas shampoo.


Pesun jälkeen on vuorossa Sulon suuresti inhoama kuivaaminen. Keltainen kuivaaja on hankittu jo edelliselle koiralle ja se periytyi Sulolle. Siinä on hyvä teline kuivauspäälle. Varsinkin alussa sen kanssa oli hyvä harjoitella kuivaamista. Nyt 13 vuoden jälkeen päätin hankkia uuden kuivaajan. Entinen toimi aivan hyvin mutta nyt se jahkailu loppui ja tilasin uuden kun se oli hyvässä alennuksessa. 


Hornblower on hyvin tehokas (ja erittäin kovaääninen) vempele. Totutan Suloa vähitellen uuteen laitteeseen. Aluksi se oli vain lattialla ja tänään laitoin sen jo päälle. Kinkun kanssa houkuttelin Sulon siihen viereen ja varovasti suuntasin suuttimen pojan jalkoihin. No problem!  Jospa yhteistyö lähtisi näin vähitellen hyvin käyntiin. Pesu alkaa olla lähiaikoina ajankohtainen, kerron sitten miten homma sujui.


"Mitä se tuo emäntä höpöttää. 
Minä olen aivan puhdas vielä... 
Ei mitään tarvetta pesulle."

- Sulon emäntä -