tiistai 4. elokuuta 2015

Noususuhdannetta

Viime viikko oli monelta osin mukava ja piristävä. Torstaina työkavereita kävi minua katsomassa ja iltapäivällä meille rantautui pariskunta viikonloppua viettämään. Oli niin kivaa ensin aamupäivällä rupatella naisten kanssa yhtä sun toista ja iltapäivästä taas ystävän kanssa jatkaa siitä mihin on viimeksi nähdessämme jääty. Vähitellen minulle alkaa myös valjeta kuinka tämä sairastaminen on imaissut minut syövereihinsä ja eristänyt normaalista elämästä. Itse kun en ole omatoimisesti pystynyt liikkumaan niin kaikki sosiaalinen elämä on ollut meillä käyneiden ihmisten varassa. Unohtamatta tätä sosiaalista mediaa, jonka kautta olen pitänyt moniin yhteyttä. 


Nyt tilanne helpottuu kovasti kun pystyn taas ajamaan autoa. Tosin pitkiä matkoja en vielä uskalla edes koettaa. Kotoa kaupunkiin pystyn hyvin ajamaan. Oli muuten outo tunne istua ratin taakse näin pitkän tauon jälkeen. 
Kepit on myös viety varastoon. Toivottavasti en niitä enää koskaan tarvitse. Minulta saa ne lainaan jos joku tarvitsee...
Syntymäpäiväkin sattui viime viikolle niin pöydältä löytyy kaunis kukkakimppu ja kultahippuista kuohujuomaa jääkaapista. Taidan vielä jättää sen avaamatta. Odottelen sellaista special-hetkeä. 


Viikonlopun häät olivat yhdellä sanalla sanoen ihanat! Välittömät, tunteikkaat ja hauskat. Aivan fantsua tällaiselle viime kuukaudet kotona viettäneelle päästä sellaiseen ihmisjoukkoon juhlimaan. Kävinpä jopa tanssilattialla, omintakeisella yhden jalan tyylillä tosin. Mutta kävinpä kuitenkin!
Tällä kertaa vain tuuletin mekon, pyyhkäisin tahrat kengistä ja vaihdoin juhlalaukkuun uudet nenäliinat. Meillä on tosiaan seuraavat juhlat kolmen viikon päästä. Kesällä ostamani mekko oli niin helppo ja hyvä ostos että aion kaikki juhlat käydä samassa leningissä. 


Jossakin vaiheessa sairastelua minulla ei ollut rakennekynsiä ja uudet laitettiin heti kun sain tippakanyylit pois. Tänä aamuna väri vaihtui pinkistä siniseen. Väriä arkeen siis!
Eilen viimeisimmän leikkauksen tikit otettiin pois. Aivan huoleton ei tilanne vielä ole sillä yksi kohta on vähän haasteellinen haavassa. Jostakin syystä jalka meinaa istuessa turvota mutta pieni liikkuminen tekee sille hyvää.


Sitä pientä liikettä saan mukavasti laitellessani kirppistavaroita ensi viikkoa varten. Vähitellen ja hissukseen pientä puuhaa kotona, sisällä vain. Ruuanlaitto ja muu pieni hommailu tuntuu pitkän tauon jälkeen melkoiselta luksukselta. 


Tikinpoistoreissulla kävin siskoni kanssa Lidlissä ja sieltä nappasin mehikasveja ulos laitettavaksi. Siinäpä minun tämän kesän pihahommat kun saan nämä multiin. 

Kivaa arkea kaikille!

- Mallu -

torstai 30. heinäkuuta 2015

Jäämiehen kengissä

Leikkausreissu Helsingissä poiki myös yhden aukon täyttymisen sivistyksessä. Minulla ei ollut aavistustakaan että myynnissä on kenkiä jotka ovat saaneet innoituksensa Herra Ötzin, noin 5300 vuotta vanhan muumioituneen jäämiehen kengistä. What?



Omasta ansiosta en tähän Otzshoes-kauppaan osunut vaan menin sinne kengistä kiinnostuneen mukana. Katselin silmät pyöreinä niitä popoja ja en ensin innostunut ollenkaan. Minulla on kenkien suhteen (muka) erittäin hankalat vaatimukset. Niiden pitää olla:

1. sievät ja sirot
2. kivan väriset (mustat...)
3. korkokengät (ei silti liian korkeat)
4. hyvät jalassa
5. kohtuullisen hintaiset

Vaikka tätä muuta massaa on kehoon kertynyt on luoja suonut minulle kapeat jalat, joihin on helppo löytää kenkiä. Mutta ongelmia tuottavat nämä valuvikaiset, monesti leikatut jalat. Aivan matalia en ole koskaan pystynyt pitämään juuri tästä syystä. Tykkäisin kovasti pienistä koroista (max 5 cm) ja kopisemattomista kannoista. Siinäpä on yhtälö jota ei meinaa löytyä. Siis että ne olisivat myös muut laatuvaatimukset täyttävät.

Mutta siis noihin jäämiehen kenkiin...

Sievät ja sirot ne ei kyllä ole mutta muita avuja niihin on saatu ujutettua. Ne ovat taivaalliset jalassa! Siinäpä sitä kengille ominaisuus joka on lyömätön.



Kenkien materiaalina on kivipesty italialainen pellava. Ötzin kengät olivat sammalta, heinää ja eläinten nahkaa. Ne olisi jääneet minulla pitämättä. Malleja on monenlaisia, talvikenkiäkin nahasta valmistettuina.
Kenkiä voi pestä koneessa, pohjalliset vain otetaan pois. Ja mikä värien määrä! 30 eri väriä valittavissa ja minä otin tietysti mustat. Aion tilata kyllä vielä ainakin punaiset, mikäli tulen näiden kanssa hyvin juttuun.



Matalat kengät ohuella pohjalla ovat minulle no no mutta näissä on muotoiltu antibakteerinen korkkipohjallinen. Todella hyvän tuntuiset jalassa. Olen jopa tuohon leikattuun jalkaan saanut laitettua kengän jalkaan ja siinä onkin syy miksi nämä kävin ennen leikkaukseen menoa hakemassa. Pehmoinen reuna osuu juuri jalkaan tehdyn kielekkeen kohtaan ja olen jo painajaisia nähnyt kuinka saan siihen koskaan umpinaista kenkää. Näitä pystyn pitämään jopa ilman sukkaa mutta toki en tuossa leikatussa vielä. 
Siispä kävelykunnon petrauduttua nämä tulevat olemaan minulla jalassa. 

Otzshoes nettisivuille voitte tutustua tästä.



Koko kesän olen joutunut pitämään työkenkiä, sillä ne ovat olleet ainoat jotka leikattuun jalkaan olen pystynyt laittamaan. Pikkuisen alkaa tuntua siltä että en näitä enää halua pitää.... 



Monilla olen ihastellut valkoisia tennareita mutta niiden mataluuden vuoksi en ole niitä pystynyt ajattelemaankaan. Alennusmyynnistä löysin Vagabondin tennarit joissa on muotoiltu ja korkeampi pohja. Olen toiveikas että näitä pystyisin joskus pitämään. Jos en pysty niin taitavat lähteä tyttären matkaan.



Viikonloppuna alkaa meidän tämän kesän erikoisuus - puolentoista kuukauden hääputki. Optimistisena laitan uudet netistä tilatut matalat Tamarikset jalkaan. Varakengät ilman muuta myös kassiin mukaan. 
Tanssiin nämä kengät eivät pääse. Istuskelen sopivassa paikassa jalka tyynyllä ja nautin juhlivista ihmisistä. 


Nyt unohtuu murhe ja huoli,
nyt on juhlan aika!

Hyvää loppuviikkoa!

- Mallu -

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Neulehommaa edelleen...

Vaikka täällä jo on kepit hylätty niin silti en vielä pitkään pysty kahdella jalalla olemaan. Kauppareissun kun käy niin useamman tunnin pitää olla jalka ojossa sen jälkeen. Neulominen siis jatkuu ja nyt on vuorossa pari hyvää vinkkiä neuleen säilytyksestä. Suorastaan Niksipirkka ainesta...


Niin suloinen ja kiltti Sulo onkin, sillä on aina ollut mahdottoman kova kiinnostus minun neuleitani kohtaan. Kahdet bambupuikot se on nakertanut tulitikuiksi ja muutaman lankakerän askarrellut uuteen kuosiin. Näppärä emäntä toki säilyttää neulomuksiaan jossakin korkealla koiran ulottumattomissa mutta minulla ne ovat tässä sairastuspisteen vieressä. Sulon ei paljon tarvitse kurotella kun se saa ne käsittelyyn. 
Ompelin talvella hyttysverkosta pussukoita ja olenkin neuleen usein sujauttanut sinne, Sulolta suojaan. Toki jos olen tässä kotosalla niin silloin näitä ei tarvitse piilotella. Aika tiiviisti koko kesän olen tässä töröttänytkin. 
Myös reissussa pussukka on kätevä. Pitää ommella näitä lisää sillä monen monta käyttötarkoitusta olen niille kehitellyt.


Minulla on sen torkkupeiton virkkaaminen vieläkin kesken. Valmiit laput ovat työhuoneessa mutta tällaisessa korissa pidän sen tarvikkeita. Sivussa on myös sukkalanka, josta tein ne polvisukat. Sitä jäi melkein kokonainen kerä joten jatkan sukkia myös siitä lopusta. Neuloessani vedän aloituslangan aina kerän sisältä jolloin lankakerä ei hyppelehdi missä sattuu. Virkkauslangat ovat aina korissa ja siitä on näppärä ottaa uusi langanpää kun väri vaihtuu lapussa. Neulelankakerä on koriin liian iso joten kekkasin sille oman jutun...


Laitoin lankakerän tuollaiseen suihkumyssyä muistuttavan muovipussin sisään. Tämä lankakerä on päällikerroksistaan hyvin löyhä joten se purkaantuu helposti. Pussukka pitää sen hyvin kasassa ja keskeneräinen neule on helppo vain tuohon päälle tökätä ja laittaa korkeuksiin Sulon ulottumattomiin.

Tilanne:      Mallu - Sulo
                           1 - 0

Seuraavassa jutussa avaudun minua kohdanneesta kenkäkriisistä!

Stay tuned!

- Mallu -