lauantai 28. helmikuuta 2015

No niin...

Se oli sitten semmoinen viikko. Välillä joutuu virkkuukoukulla etsimään päivistä positiivisia asioita ja nyt aionkin keskittyä niihin ja unohtaa kaikki ne kauhalla ammennettavat tympeämmät jutut ikiajoiksi.


Monta kertaa olen ajatellut että pitäisi teille ulkopaikkakuntalaisille esitellä meidän upea Kuhmo-talo. Työpaikan ikkunasta otin pari viikkoa sitten tuon kuvan, lähellä siis ollaan.
Meille paikkakuntalaisille Kuhmo-talo on jatkuvan ylpeyden kohde, meidän olohuoneeksikin kutsuttu. Harvassa tämän kokoisessa kaupungissa on tuollainen kulttuurin kehto, josta me paikkakuntalaiset saamme nauttia jatkuvasti. 
Vuosien varrella olen siellä monissa tilaisuuksissa käynyt - häistä hautajaisiin, muskarin esityksistä isoihin tähtiin. 
Viime viikkojen aikana olen seuraavissa tilaisuuksissa...





Vanhojen tanssit...













Katri Helena...













Ismo Leikola...













Laidasta laitaan on meillä siis mahdollisuus kulttuurista nauttia!



Näin Kalevalan päivän kunniaksi haluan esitellä myös aiheeseen oivallisesti sopivan kirjan, sisareni pojan piirtämän sarjakuvan Kalevalasta. Uunituoreen kirjan sain käteeni tällä viikolla ja kovin ylpeä olen taitavan nuoren miehen aikaansaannoksesta.


Kirja on siis sarjakuvan muotoon piirretty ja kirjoitettu, mukavalla huumorilla höystetty. Sopii koululaisille ja me aikuisetkin saamme uuden näkökulman kansalliseepoksen tapahtumiin.
Kirjaa saa Kuhmossa Juminkeosta ja Sivuttaresta. Arktisen Banaanin nettikaupasta omansa voivat hankkia muut halukkaat.


Sulo näyttää tässä kuvassa meille ensi viikolla lomaa viettäville mallia, kuinka pitää välillä ottaa rennosti. Minä ainakin noudatan mallia, kirjaimellisesti!

Leppoisaa lomaa lomalaisille!

- Mallu -

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevään merkkejäkö?

Olohuone on pysynyt talvisen värisenä edelleen sillä värikkäämpiä tyynyjä ei ole tullut vastaan. En niitä kyllä ole oikein tosissaan niitä vielä katsellutkaan. Nytkin lunta sataa niin tuuheasti (ystäväni ilmaus) että kevään tulosta ei ole tietoakaan. Ehkäpä vain vaihdan nojatuolien päälliset keväisempiin lähiviikkojen aikana. 


Varma kevään merkki meillä on se että olohuoneesta lasiterassille johtava ovi on usein auki. Talvisin se on tiiviisti suljettuna sillä pidämme tilan viileänä vilvoittelutilana saunan jälkeen. Keväällä huoneessa tulee oltua useammin muulloinkin. Vaikka meillä ikkunoita on joka huoneessa runsaasti niin terassilla tuntuu luonto olevan lähempänä. Huoneessa on ympäriinsä ulkoseinät, joten äänieristys on talon parhain. Siis loistava paikka nokosille.

Muutama viikko sitten laitoin terassilla olleen laatikoston myyntiin ja sen tilalle laitoin tilassa aiemmin olleen korituolin. Vähän väljempää siis. Olohuoneesta taas siirtyi kapea ja korkea kaappi lasiterassille, heti oven viereen. Siis avaruutta tuli olohuoneeseen myös.


Marleena siirtyi istumaan kaiuttimen päälle nurkkaan. Muuten, tämä tila on kaikkein maalaisromanttisin meidän kotona. Sellainen jäänne menneisyydestä kun muut huoneet ovat selkeytyneet.


Haaveissa olisi ensi kesänä vaihtaa huoneen tapetit. Saa nähdä miten sen suunnitelman käy. Olen uhannut sen itse tehdä mutta lukuisat listat kaikkien ikkunoiden ja ovien ympärillä vähän hillitsevät intoani. Ei ehkä se kaikkein helpoin harjoittelu heti alkuun. Let's see...


Loppuun pakko laittaa suloinen Sulo-kuva. Eilen on poju pesty ja trimmattu talvikuntoon. Toisessa etutassussa on vieläkin kolo joulukuun lopun leikkauksen jäljiltä. Siinä on ollut kanyyli. Pitkään kestää karvojen kasvaminen kotikoirankin mittaan. 
Pikkuisen jäi koloja trimmaajalla (that's me), joten pitää vielä vähän viimeistellä.

Lumiset terveiset täältä!

- Mallu -

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tavarat järjestykseen

Eipä meidän huushollista monesti uskoisi että tykkään pitää tavarat kurissa ja omissa säilytyspaikoissaan. Kuten usein olen sanonutkin, oma ompeluhuone on se pahin. Eniten minua tympäisee kaikenlainen pieni sälä, jotka ajelehtivat siellä sun täällä. Sama homma reissuilla, matkalaukkuun tulee nakeltua irtotavaraa ja mitään ei löydä kun niitä tarvitsisi.


Tämän probleeman ratkaisun avaimet ovat kuvassa, vetoketjut omasta varastosta ja rulla hyttysverkkoa rautakaupasta.
Olen joskus saanut Dermosililta sellaisen verkkomaisen pussin jossa olen kuljettanut pesuaineita reissuilla. Sieltä siis on alkuperäinen idea kotoisin.


Verkko on muovia ja se on myös purkautumatonta. Se on ilmavaa ja kuivaa nopeasti. Aika edullistakin kaiken lisäksi.


Lopputulos on tässä, kuusi erikokoista pussukkaa. Kaikissa on vetoketju ja isompien pohjassa on muotoonommellut kulmat pohjassa. Pysyvät aika hyvin pystyssä niiden ansiosta.

Niin mitäkö näillä teen...


Pari pussukkaa mitoitin pesuaineille, toinen kulkee mukanani uimahallissa. Pienemmissä kuljetan ja säilytän koruja ja lääkkeitä. Reissuilla yhteen laitan kaikenlaiset laturit ja kameran johdot. Käsilaukkuun laitan myös yhden, siinä kulkee mukanani lääkkeet ja muut käsveskan irtotavarat. 

Materiaali on siitä näppärää että läpi näkyy hyvin mitä pussissa on. Ne ovat myös kevyitä ja ryhdikkäitä. Ja (minun silmääni) jopa ihan "siistejä" ja salonkikelpoisia. 
Verkkoa on yli puolet vielä jäljellä. Siispä huristelen lähipäivinä muutaman pussukan lisää. Käyttökohteita tuntuu löytyvän aika helposti. 

Loppuviikosta antaudun muutenkin ompelun valtaan. Muutama vaate on jo leikattuna odottamassa inspiraatiota ja viikonlopun aion viettää tiiviisti ompeluhuoneessa. Olipa se sitten sekaisin tai ei.

See you!

- Mallu -