torstai 5. toukokuuta 2016

Neljä päivää vapaata!

Ai ai että säätiedotus lupaa mukavaa säätä näille vapaapäiville. Ohjelmassa siis toimien ulkoistaminen.


Eilen ostin ensimmäiset kesäkukat, orvokit. Astuin pois omalta mukavuusalueelta mitä tulee niiden väreihin. Päätin jo kauppaan astuessani että nyt meille tulee väriä. Siis ehdoton ei valkoisille. 


Etuovelle laitoin pari istutusta ja yhden lasiterassille. Siellä terassilla myös sinnittelee yksi hortensia, jota en näköjään saa pidettyä hengissä. Kovasti olen ohjeita googlettanut ja pyrkinyt niiden mukaan toimimaan. Maybe it was too late...


Jo aamutuimaan tein ison padallisen kanapastaa uunissa. Ruuanlaittoon en aio tämän kummemmin vapaapäivien aikana paneutua. Kaiken varalta otin kaupasta myös grillattavaa, jos sellainen into iskee. 


Pihalla ajattelin kaivella varastoista esiin kaikki mahdolliset amppelit ja ruukut, mutta isona esteenä hommalle on tämä kuvan orava. Se on nimittäin tehnyt juuri siihen varastoon pesänsä ja on erittäin epäilevän näköinen aina kun varaston oven avaan. Eikä se minun ilmeeni ole yhtään vähemmän epäilystä herättävä. Suokaa anteeksi kaikki animal lovers mutta minusta oravat on rottia, joilla on tuuhea häntä. Kaukaa voin katsella mutta lähelle en halua uskalla  mennä. Siis pitää odotella että joku rohkea kantaa ne kukka-astiat minulle ulos.


Bye bye,
nyt lähden Sulon kanssa ulos!

- Mallu -

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Karsimista ja kevättä

Melkoinen lämpöaalto tulvahti tänne Kainuuseen. Eilen lauantaina illalla oli vielä melkein 20 lämmintä. Uskomatonta! Sama juttu tänään. Ei edes tuullut niin tuntui todella kesäiseltä. 


Vielä eilen järvi oli mustan jään peitossa mutta tänään se suli niin että nyt on koko lahti sulana. Lähes silmissä jäät sulivat pois. Nyt sitten saa katsella tyyntä järven pintaa pitkästä aikaa. 


Rantakoivussa voi jo nähdä pientä vihertymistä. Jos sää jatkuu näin lämpimänä niin kohta kuhahtaa!


Eilen sain kuningasajatuksen kävellessäni illalla pihalla. Autotallin viereiset pensaat ovat kasvaneet isoiksi ja en ole niitä koskaan leikannut. Googlaus asian tiimoilta antoi luvan pensaiden alasleikkaukseen ja tänään sunnuntaina se tapahtui. Myönnettäköön että oli isompi urakka kuin ajattelin. Pensaat olivat todella tuuheat ja pensassaksilla leikkaaminen oli työlästä. Oma hommansa oli myös kaiken risun ja roskan siistiminen pois rikospaikalta. 


Autotallin takana on samanmoinen penkki, siinä kasvaa kurttulehtiruusu. Senkin leikkasin matalaksi. Kerran aiemmin olen sen  sen leikannut. Nyt sitten kiskon piikkejä käsistä...
Tarkkaavainen lukija huomaa varmaan talon seinustalla olevan kolan ja terassilla nököttävän potkurin. Kolalle on vielä käyttöä haravoinnin yhteydessä mutta potkuri siirtyy varastoon grillin tilalle. 


Sulo siinä ihmettelee istutusaluetta joka odottaa jatkotyöstämistä kaivinkoneen jäljiltä. Itse en pysty sitä tekemään, lapiohommat on minulle kielletty hedelmä. Myös katekangas pitää levittää ennen mullan laittamista.
Monenlaista puuhaa siis pihalla riittää. Mikäpäs siinä, tehdään hiljalleen.


Loppuun vielä viikonlopun juhlaan viittaava kuva. Aamukahvilla vapun kunniaksi äidin leipomat gluteenittomat munkit. Nam.

Kolmen työpäivän viikko edessä mutta kaikenlaista hommaa ihan kokonaisen viikon edestä. Jospa viikonloppuna olisi edelleen hyvä sää niin voisi tehdä jotakin. Tai olla tekemättä. Kaikki käy.

Muksaa viikkoa!

- Mallu -

torstai 28. huhtikuuta 2016

Lenkillä

Lumien hävittyä ja tien kuivuttua olen alkanut treenata kävelemistä kotitiellä ja metsässä poluilla. Kovasti on kunto rapistunut ja voimat lenkin jälkeen vähissä. Periksi en kuitenkaan anna. Joka päivä töiden jälkeen kävelen Sulon kanssa, satoi tai paistoi.


Tiellä kävellessäni Sulo on aina kiinni mutta meillä on lähistöllä hiljaisempia mökkiteitä ja polkuja joilla voin Sulon päästää irti. Aivan maailman parasta lenkkeilyä! Kauas ei poju minusta lähde vaan kipittää edessä. Harvoin se pysähtyy minua katsomaan.


Ei ole olemassa sen parempaa paikkaa ladata akkuja kuin lähteä metsään parhaan kamun kanssa ja kuunnella luonnon ääniä ja hengittää raikasta ilmaa. En varmaan edes osaisi enää ihmisten ilmoilla kävellä. Minulla on nimittäin tapana pyöritellä käsiä ja venytellä puita vasten metsässä liikkuessani. Voisi kaupungilla moinen toiminta herättää hilpeyttä. 
Koskaan en metsässä liikkuessani kuuntele musiikkia, luonnon äänet ovat parasta musikkia korville äänekkään työpäivän jälkeen. Edes puhelimeen en mielelläni vastaa jos ei ole jokin merkittävä asia soittajalla. Puhelin on mukana turvana ja valokuvaamista varten.


Luonnon agilityradalla viihtyvät sekä Sulo että minun jalat. Epätasaisella alustalla kävely on hyvää jumppaa. Aivan helppoa ei kävely vielä ole mutta jospa joskus. 


Aamulla töihin ajellessani ohitin tällaisen maagisen näyn. Piti aivan takaisin palata kuvaa ottamaan. Instagrammissa julkaisin jo aiemmin kuvan teksteillä: Highway to hell... or Stairway to heaven...? Kumpi lie... 

Mukavia Vappuja 
kaikille sitä juhliville! 
Minä perinteisesti 
skippaan sen juhlan.

- Mallu -